Aamu on myötätuntoinen hetki

On pysäyttävää ajatella miten paljon myötätuntoa ja kanssaelämistä maailma ympärillä tuntuu kaipaavan. Ihmiset menettävät kotinsa, läheisensä toimeentulonsa…ja katoavat tilastoihin tai uutisvirtaan. Tavallisena, arkisena päivänä en ajattele sitä mitä ei tarvitse ajatella. Mielen tapa on toimia on tehdä elämästä yksinkertaisempaa ja hallittavampaa.

Myötätunto itseä ja muita kohtaan on huikean tärkeä asia. Viime vuosien aikana julkaistu tutkimus on jo osoittanut, että puhumme ilmiöstä, jolla on yllättävän paljon vaikutusta elämäämme. Mindfulness on jo tuttua, mutta se mitä mielessämme liikkuu tietoisen läsnäolon hetkinä, ei ole yhdentekevää. Tunteet, ajatukset, reaktiot…myötätunnolla höystettynä auttavat näkemään maailman ja oman olemassaolon erilaisessa valossa. Myötätuntoinen mieli auttaa tutustumaan itseemme ilman jatkuvaa kritiikkiä, stressiä ja painetta siitä, kuka minun pitäisi olla.

Myötätunto ei synny viidessä minuutissa. Se on vaikeaa. Se tuntuu myös asettuvan vastahankaan monien menestystä tuovien ominaisuuksien kanssa. Voiko myötätuntoinen mieli kilpailla, arvioida, kritisoida, vaatia vain parasta itseltään ja muilta, olla tyytymättä toiseksi parhaaseen? Myötätunto tuntuu hieman riskialttiilta ohjien löysäämiseltä. Se saattaa jopa päästää lapset liian helpolla.

Tässä onkin se toinen näkökulma jota kannattaa sovittaa tänään mielessään. Jos myötätunto onkin vaativaa, erilaista, harvojen ulottuvilla, se voi myös saada aikaan yllättäviä muutoksia. Voin vakuuttaa että näin voi käydä. Olen suhtautunut tällä viikolla lempeästi omaan toivottomaan hitauteeni aamuisin. Unohdun aina lukemaan, uneksimaan ja pohtimaan persiljan kasvatusta. Olen kroonisesti myöhässä töistä ja stressaantunut. Yleensä äkäilen lapselleni, joka on jos mahdollista hitaampi aamutoimissaan. Välttelen koiran aamulenkittämistä, koska se vie aikaa ja koiran lepmpipuuhaa on pysähtyä tuijottamaan ulapalle, kun itse heiluttelen kärsimättömänä talutushihnaa. Myötätuntoinen mieli kertoo, että tämä kaikki on ok. Aamu on ihana. Todellisuudessa se on ehkä luovinta aikaa päivässäni, jonka voin sallia itselleni ja muille ilman että katastrofi uhkaa. Aamu on myötätuntoinen hetki.

Ilmainen e-kirja aiheesta:

http://www.compassion-training.org/?lang=en&page=home

Mainokset

Välitilassa

Viime aikoina olen pohtinut paljon sitä, miten päivät muuttavat muotoaan kun elämä muuttuu. Nyt olen tässä – mutta jo huomenna voi tapahtumien virta mullistaa jo hetkeksi rakentamani rutiinin. Tämä on ajan kuluttamista välitilassa, paikassa joka jo luoteeltaan on hetkellinen. Välitilassa ei kannata tehdä kauaskantoisia päätöksiä tai sitoutua suuriin suunnitelmiin. Hyvätkin aikomukset, innostuminen ja mukaan tempautuminen on epävarmaa, pystynkö sittenkään siihen mitä lupasin. Jaksanko lähteä mukaan vanhempain yhdistykseen jos lapsen korvatulehduskierre jatkuu. Olenko valmis työmatkalle kun stressi jo pelkästä ruuhkaisesta aamujunasta vie voimat. Entä jos huomenna onkin jo toisin? Virtaus on nopeaa, välillä pelottavaa. Koskaan ei tiedä mitä seuraava puhelinsoitto tuo tullessaan.

Tässä ja nyt olen kuitenkin avoimempi ja haavoittuvaisempi kuin koskaan muulloin. Värit ovat kirkkaampia, ihmisten kasvot herättävät tunteita ja muistoja, tunnistan itseni vastaantulijoissa ja etsin sitä yhteistä linkkiä. Sinä poika bussissa tänään näytät ihan sukulaispojalta vuosien takaa, ja yhtäkkiä mietin mitä hänelle kuuluu ja saisinko häneen yhteyden. Noustessani pysäkillä moikkaan sinua ja yllätän itseni. Epävarmuus elämässä saa tekemään hulluja asioita. Se saa minut tuntemaan myötätuntoa ja kiinnostusta näitä kaikkia kanssamatkustajia kohtaan.

Tästähän onkin kyse, tunteesta jonka tulisi kuulua jokapäiväiseen elämään. Kaikki on hetkellistä, jos en tunne kiitollisuutta ja kunnioitusta tätä todellisuutta kohtaan se on jo kohta myöhäistä. Mitä avoimempi olen muutokselle ja myönnän, etten näe mihin se kulman takana johtaa, voin olla aidosti läsnä tässä hetkessä. Mutta kaikkein tärkeintä on huomata, miten yhteenkuuluvuus ja kiinnostus muita kohtaan syntyy epävarmuudesta ja avautumisesta. Mikään ei ole täydellistä, eikä pidäkään olla. Epätäydellisyys, suru, pelko, häpeä…tunteita joista haluaisimme päästä eroon – ne pitävät meidät kosketuksissa muihin, maailmaan ympärillämme. Siksi tänään haluan tunnustaa ilolla, mikään ei ole täydellistä. Se mikä näyttää ulospäin hyvältä, kätkee taakseen paljon muutakin. Tarinalla on aina molemmat puolet. Onneksi näin on. Tästä on hyvä aloittaa blogi, voit lukea tarina taustalta sivulta mistä on kyse.IMG_0447.jpg

Haavoittuvuuden merkitystä elämässä on tutkinut ansiokkaasti Brene Brown: